Muutama ajatus loppuvuoden 2024 oopperaesityksistä eli 10.11. Musiikkitalossa Helsingin Barokkiorkesterin esittämästä Mozartin Idomeneo-oopperasta konserttiversiona ja 23.11. Helsingin Oopperatalon Alminsalissa esitetystä Olli Kortekankaan Isfåglarna -oopperasta.
”Kuvittele itsesi teatteriin ja muista, että äänen pitää olla kauhistuttava, että sen täytyy olla läpitunkeva ja yleisön pitää uskoa siihen täysin.” Näin kerrotaan säveltäjätaiturin kirjoittaneen isällensä Idomeneon meren äänestä. Meri onkin oopperassa keskeinen elementti. Meri, jonka tähden päähenkilö joutuu tekemään kohtalokkaan lupauksen. Kyllä, ääni oli pelottava ja toi mieleen hukkumisen, Haadeksen, Tuonelan kauhut. Esityksen jälkeen tapasimme upeasti esiintyneen tenorin Tuomas Katajalan, jolle kerroinkin juuri tuon äänen vaikutuksesta ja kiitin upeasta isänpäiväesityksestä.
Merelle vei myös uusi suomalainen ooppera, ruotsiksi esitetty Isfåglarna, Jäälinnut. Kantaesitys on pidetty meren äärellä Kokkolassa syksyllä 2024. Kirjailija Johan Bargum kertoo löytäneensä aiheen librettoon Ovidiuksen Metamorfoosit -kertomuksista (jonka äärelle hänet johti kertomansa mukaan isänsä aikoinaan hankkima purjevene, jonka nimeksi tuli Alkyone joka tarkoittaa muinaiskreikan kielellä juuri jäälintua eli ilmeisesti kuningaskalastajaa), joissa jumalat jälleen kerran kiusaavat ihmisiä. Nyt ne ovat kateellisia ihmisten onnesta, tällä kertaa päähenkilöiden Alkyonen ja Keyxin ikuisesta rakkaudesta. Jälleen jumalat ja meri saavat osansa, mutta antavat lohdutuspalkinnon, Alkyonen päivät.
Tärkeää minulle on taiteessa, että se vie hetkeksi irti arjesta, herättää uusia ajatuksia ja tuottaa myös mielihyvää. Taide-elämys riippuu näin myös omasta mielentilasta ja siitä tilanteesta, missä sitä nautin. Erityisesti isänpäivänä koettu Idomeneo-elämys oli vaikuttava, koska pienenä poikana pelkäsin sekä hukkumista että Raamatun tarinaa lapsiuhrista. Jäin miettimään jumalien pelottavuutta ja vaativuutta pientä ihmisiä kohtaan, mutta löysin tarinasta myös jumalien sovinnollisemman ja inhimillisemmän puolen. Jäälintujen teho oli niinikään merikuvausten lisäksi (erityisen hieno oli se kohta, missä kuoro muuntui veneeksi myrskyssä!) solisteissa, Minna-Leena Lahdessa ja Olli Tikkasessa, joiden esiintymistä oli ilo seurata. Hetken aikaa oli kaukana kavala maailma, oli Alkyonen hetki ἀλκῠονίδες ἡμέραι, onnellinen hetki.
Vastaa